Ka, tämäkin

Noh.

Tämä blogiyritelmä siirtyi rajan tuolle puolelle, kokonaisen tekosyykirjon ansiosta. Oikeastaan vain "elämän muu sisältö" ja kaikenlainen kiire moukaroivat bloginkirjoitteluun suunnitellun ajan uuteen muottiin. Em. muu sisältö ja kiireet ovat vähentyneet ja solmuun vääntyneet ratakiskot on taas taottu suoraksi. Vaikka blogi saattaakin siirtyä takaisin semiaktiiviseen tilaansa, sitä voi parhaimmillaankin kutsua epäkuolleeksi.

Pieni selitys katkokselle voisi olla paikallaan. (Lukijakunta ei varmasti ole suuri, mutta itselleenkin on joksus hyvä selitellä tekosiaan.) Yksityiskohtia raapimatta voidaan sanoa, että akateemiset ponnistukset vaativat oletettua enemmän aikaa ja energiaa. Myrskyn jälkeen voi olla hetken aikaa poutasää, tai sitten nyt ollaan myrskyn silmässä. Kummin vain, browningit on taas ladattu ja moottoria lämmitellään. Bandiittejä horisontissa ja kiitotie vapaa!

Valtavasti uutta on tapahtunut lentokiellon aikana ja menneistä voisi kasata melkoisen esseekokoelman. Jälkiviisastelu ei kuitenkaan ole kovinkaan mielekästä eikä mukavaa. Toisekseen suurinpiirtein kaikki mitä minulla olisi voinut olla sanottavana, on jo suurinpiirtein sanottu, kiitos Ruukinmatruunan ja Vasarahammerin, vain pari mainitakseni (onko tuo anglismi?). (on se kai. jääkööt.)

Henk. koht. osastolta mainittakoon jokunen seikka:
1. Olen aloittanut autoilun
2. Olen hankkinut metsästyskortin, aseluvat ja metsästyskiväärin.
3. Olen aloittanut historiallisten aseiden keräilyn. (kaikenlaatuisia)
4. Olen ihastunut brittiläisiin oluisiin. (lopullisesti)

Näistä "merkkipaaluista" johtuen vihreävasemmisto pitää minua jonkinlaisena Hitlerin ja Ted Nugentin risteytyksenä. Voi kun kivaa. Onneksi välittömässä lähitulevaisuudessa "Stalinistisen ongelmajätteen saastuttamat rikkaruohot" eivät kuulu pakollisiin kontakteihin, joten savitiilien väistely jää vähäiseksi.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tuittupää kuittaa.