Ja niinhän siinä sitten kävi....

Varusmiespalvelus. "Jokaisen miehen velvollisuus." Suomen puolustusvoimien mielestä ei minun, ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen. "Siirto palvelusluokkaan E määräajaksi 24 kk" kuului varuskuntasairaalan tuomio.

Jokaisen mosan fysiikka ei tavalla tai toisella välttämättä sovellu Kymen jääkäripataljoonaan. Minulla hajosivat luut, nivelet ja nikamat, joiden johdosta hajosi vuorostaan pää. Missään ei ryhmäpaine ole yhtä rankka ja armoton kuin armeijassa. Varsinkaan sellaisille, jotka ovat tottuneet ratkaisemaan ongelmat päällään niiden lyömisen sijasta. Taistelijajoukolle toimivuuden kannalta ehdottoman välttämätön ryhmäytyminen onnistuu vain, jos kaikki toimivat ryhmän aktiivisina jäseninä itselleen ja muiden asettamassa roolissa, hyväksyen paikkansa. KymJP:n P 1 testissä yksikön vääpelin hämmästyttänyt alokas ei kyennyt ryhmäytymään osaksi määrättyä ryhmää, joukkuetta, komppaniaa, pataljoonaa, rykmenttiä saatika prikaatia. Fyysinen suorituskyky, yrittämisestä huolimatta, ei riittänyt, ja kun omat rajat oli moneen kertaan ylitetty ja sykitty solvausten kohteena riittävän pitkään, ruumis sanoi sopimusta irti. Rasitusmurtumaa, nyrjähdyksiä, välilevyvaurioita ja hoitovirheestä johtuva vatsan happotasapainon vaaralliseen pisteeseen edennyttä järkkymistä, aamuvastaanotolle lähtemiseen oli monia syitä.

Riippumatta lääkärintodistuksista ja röntgenkuvista palvelusvapautuksia ei katsottu hyvällä missään yhteydessä. Moku, alikki tai skappari, reaktio oli tuhahdus ja halveksunta. Sellainen syö miestä. Kongnitiivinen dissonanssi omasta suoriutumisesta ja asenteesta oli(on) raskasta. Asevelvollisarmeija Suomen malliin on vekkuli tapaus erikoiskoulutusvalintojen suhteen. Siviilitaustoilla tai koulutuksella ei juuri ole merkitystä. Myös aliupseerikouluun valitut poimittiin joukosta yhdeksänkymmentäprosenttisesti fyysisen suorituskyvyn perusteella. Kusiraitoja kantaa tätä nykyä niin moni totaalinen perunanuija, että ihan hirvittää, miten 1/11 saapumiserän käy. Oma palikkatestini olisi osoittanut allekirjoittaneen reserviupseerikouluun. Fyysinen suoriutuminen (jalka murtuneena ja molemmat hauislihakset revähtäneinä on vaikeaa tetsata (tetsaus = taistelukoulutus taistelijan/taistelijaparin/ryhmän etenemisestä maastossa taisteluvarustuksessa)) osoitti toiseen ääripäähän, kuskiksi. Sotilaskuljettajan nakki on nöyryyttävä sormenosoitus "pasnssarijääkäri paskoille". Oma erikoiskoulutukseni ei kuitenkaan päätynyt kumpaakaan ääripäähän, vaan toisenlaiseen nollapestiin. Komentojoukkueen yleis-PSJ, eli käännettynä ihmisten kielelle "saappaat ja kumipäät". B- kelpoisuusluokan palvelusmiehiä sekä jalkineitaan vähä-älyisempiä A-miehiä. Sekä tietty cooper- juoksutestissä alle 2400 metriä juosseita(rasitusmurtiman kanssa) tai vain 2 leukaa kuntotestissä vetäneitä (kylkivälilihakset ja oikea hauis revähtäneenä) täysin väärässä paikassa palloilevia kuulapäitä.

Asevelvollisarmeijat ovat tietynlaisille ihmisille helvetti. Sotilaskoulutukseen kuuluu
1. Alokkaan oman identiteetin murtaminen
2. Alokkaan ajatusmaailman muokkaaminen
3. Alokkaan omatunnon sitominen korulauseisiin sotilasvalassa
4. Valan jälkeen jääkärin/panssarijääkärin/tykkimiehen/viestimiehen/pioneerin/sotakoiran maailmankatsomuksen uudelleenrakentaminen PV:n mallin mukaisesti.

Järjestelmä toimii hyvin keskivertojantteriin, loistavasti laatikon tylpinpien värikynien kanssa. Gaussin käyrän toisesta päästä asiat mutkistuvat: joskus vahingossa aivojaan käyttämään erehtyneet kokevat ahdistusta individualismin pudotessa pakkasen puolelle. Aivojaan useammin kuin vahingossa käyttäneet hajoavat sisältäpäin. PV:n pääpsykiatrin lausunnon mukaan allekirjoittanut kärsii keskivaikeasta-vaikeasta masennustilasta (F32.10-F32.2). Persoonallisuudessa nyt diagnosoidusti eristäytyviä piirteitä (F60.8). Kaikenkaikkiaan paketti saattoi olla kypsä ennen hiillostuksen alkamista. Mutta eihän mies ole mies ennen kuin on armeijan käynyt.